Hiihtomajan vihkiäiskilpailut järjestettiin sunnuntaina tammikuun 22. päivänä 1939. Aamulehti uutisoi tapahtuman näyttävästi kahden kuvan kera etusivullaan. Silloisen ajan pitkä otsikointi alkoi: "Suomen komeimman hiihtomajan vihkiäiskilpailujen 30 kilometrin hiihdon voitti Jussi Kurikkala." Aamulehti kertoi myös, että mäenlaskussa "saavutettiin pituustuloksia, joiden rinnalla kalpenevat Pyynikillä sijainneen hyppyrimäen ennätykset".

Kausi jäi kuitenkin merkittävien kilpailujen osalta ainokaiseksi. Sotavuosien jälkeen Tampereen Hiihtoseuran toiminta hiipui ja samoin kävi tavoitteelle tehdä hiihtomajasta Tampereen hiihtourheilun keskus.

Maja myytiin vuonna 1950 Tampereen Kotkille. Partiolaisten hallussa maja oli vajaan vuosikymmenen. Heilläkin oli toimintaa niin vähän, että ilkivaltaan mieltyneet pääsivät mellastamaan tyhjässä majassa tuhoisin seurauksin.

Vehmaisten Urheilijat osti majan Kotkilta vuonna 1959. Rakennus oli tällöin hirveässä kunnossa. Kaikki ikkunat ja irtain oli rikottu sekä suuri kikkokamiina kaadettu. Savupiippu jouduttiin muuraamaan uudestaan ja katto korjaamaan.

Ahkeralla talkootyöllä seuraväki kunnosti majan ja rakensi sinne johtavan tien. Vehmaisten Urheilijat järjesti ensimmäisen yleisötilaisuuden remontoimassaan majassa vappuaattona 1960. Alkoi Kisapirtin aika.

Kisapirtti vauhditti seuran toimintaa useita vuosia. Siellä kilpailtiin, harjoiteltiin, tanssittiin ja sitä vuokrattiin myös muille seuroille ja järjestöille.

Kisapirtin kunnostamisen suururakka ja rakennuksen vaatima jatkuva huolto ja korjaus uuvutti hiljalleen seuraväen. Vuonna 1972 Vehmaisten Urheilijat myi Kisapirtin Tampereen kaupungille.

Vehmaisten urheilijat vuokrasi Kisapirtin Tampereen kaupungilta vuonna 2001. Seuran tavoitteena on elvyttää majan toimintaa monin tavoin.